Romuajoneuvoasetus vaatii muutoksia ympäristön hyväksi
Suomessa on viime vuosien aikana romutettu noin 70 000–100 000 autoa vuosittain. Autot tulee romuttaa aina Suomen Autokierrätyksen ylläpitämässä järjestelmässä. Autojen romuttaminen, tai nykyään voidaan puhua mieluummin kierrättämisestä, on aina luvanvarsista toimintaa. Autoa ei siis saa kuka tahansa alkaa romuttamaan ja vain virallinen toimipiste voi antaa kuluttajalle romutustodistuksen.
Suomen Autokierrätyksen verkostoon kuuluu lähes 300 vastaanottopistettä ympäri Suomea, johon kuluttaja voi helposti toimittaa elinkaaren lopussa olevan autonsa kierrätettäväksi. Autolle voi kätevästi myös tilata noudon, jolloin myös ajokunnottomat autot saa vaivattomasti kierrätykseen. Auton kierrätyksestä ei tarvitse maksaa, vaan kuluttaja voi aina viedä autonsa viralliseen vastaanottopisteeseen ilmaiseksi. Jossain tapauksessa noudosta voidaan periä maksu, mutta usein senkin saa kaupan päälle.
EU:n romuajoneuvoasetusehdotus valmistui jäsenmaille kommentoitavaksi heinäkuussa 2023. Ehdotuksessa painotetaan voimakkaasti ns. puuttuvien autojen ongelman ratkaisua. Meillä tämä ongelma tunnetaan myös ns. haamuautoina. EU:n komissio, kuten myös sen jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, ovat huolissaan virallisten järjestelmien ohi vuotavien ajoneuvojen käsittelystä. Jo nykyisen lain mukaan kaikki romutettavaksi ja rekisteristä poistettavaksi tarkoitetut autot on kierrätettävä tuottajavastuusta automaahantuojien puolesta olevan Suomen Autokierrätyksen virallisen vastaanottopisteen kautta. Tästä huolimatta myös Suomessa jopa kymmeniä tuhansia autoja ei päädy järjestelmään vuosittain, vaan menevät osin laittomasti ulkomaille tai jäävät takapihoille, metsiin tai muihin paikkoihin, missä ne voivat rasittaa ympäristöä. Tällainen välinpitämättömyys täyttää hyvin helposti ympäristörikoksen tunnusmerkit, jos esim. auton öljyt vuotavat luontoon. Puuttuvien autojen ongelmalle on asetusehdotuksen mukaan tulossa stoppi ja sen takia myös viranomaisen on nyt mietittävä konkreettisia keinoja ongelman estämiseksi.
Yksi hyvä keino on muuttaa nykyistä rekisterikäytäntöä niin, että jatkossa autoa ei voi ilmaiseksi roikottaa rekisteritiedoissa hyödyntämällä liikennekäytöstäpoiston mahdollistamaa porsaanreikää. Esimerkiksi ne, jotka eivät hoida velvoitteitaan asianmukaisesti, saisivat asiasta muistutuksen vuosittain. Samoin ajoneuvovero voitaisiin kerätä tällaisissa tapauksissa myös tuolta liikenteestä poiston ajalta. Asiaa pitää myös valvoa. Ympäristöviranomaisten, tullin, verottajan ja rekisteriviranomaisen yhteistyö tuottaisi helposti valvonnan kannalta riittävän hyvän lopputuloksen. Kysymys on vain siitä, että siihen pitää tarttua nykyistä painokkaammin. Suomen Autokierrätys on jo joka tapauksessa ottamassa digitalisaation avuksi toiminnan ohjaukseen ja seurantaan. Tästä saadaan syötettä myös viranomaisvalvonnan tueksi.
Jatkossa asetus haluaa, että romuauto määritellään täsmällisemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pihalla tarpeettomana seisova auto saa helpommin kierrätyskehotuksen kuin nyt. Ympäristöä tai maisemaa haittaava jäte on jo nyt siivottava viranomaisen vaatimuksesta. Rajanveto romuksi julistamiselle ei aina ole ollut helppoa. Yksi keino määritellä käytetty auto romuautosta on arvioida sen tieliikennekelpoisuus esimerkiksi katsastuksen yhteydessä. Mikään ei edelleenkään estä ajamasta vanhoilla autoilla, mutta auton varmuuden vuoksi metsän reunassa ruostuttaminen on kohta hankalaa tai kallista.
Taloudelliset menetykset ovat mittavat. Suomen Autokierrätys laski yhdessä Sitran kanssa, että menetämme vuosittain noin 150 miljoonan euron liikevaihdon harmaille markkinoille tai se jää muuten hyödyntämättä sallimalla autojen virtaamisen ohi virallisen järjestelmän. Tällöin jää luonnollisesti verotulojakin saamatta tai ne siirtyvät pahimmassa tapauksessa rikollisen toiminnan tukemiseen. Samalla ohi virtaa myös muita arvokkaita materiaaleja, joita saadaan sähkö- ja elektroniikkajätteestä sekä mm. akuista. Ongelma on siis laaja ja koskee muitakin tuotteita kuin autoja, mutta valvonnan ja viranomaisen kannalta ongelma on prikulleen sama.
Kierrätettävästä autosta saadaan talteen arvokkaita materiaaleja ja ne voidaan käyttää vaikkapa uuden auton valmistuksessa. Kaiken kaikkiaan auton painosta kierrätetään 95 %. Voidaan siis sanoa, että oikein kierrätettynä ja käsiteltynä autosta menee käytännössä hyvin vähän hukkaan eli kaatopaikalle. Ennen kuin auto murskataan lopullisesti, siitä voidaan ottaa talteen myös käytettyjä osia, joita voidaan käyttää muissa autoissa varaosina.
Tulevaisuudessa, kun autot ovat päästöttömiä ja niiden valmistuksessa käytetään merkittävästi kierrätettyjä materiaaleja ja niiden kierrätysmateriaali saadaan talteen 100 prosenttisesti, voidaan todeta, että auto on varsin ekologinen tuote koko elinkaarensa ajan.
